Katsotaan, onnistuisiko ensimmäinen postaus nyt läppärillä… kännykän Posterus-sovellus kaatui vähän ennen viestin valmistumista…
Oma talo – itselle suunniteltu ja rakennettu – on ollut haaveissa aina, mutta kalleutensa vuoksi ajatus oli ajautunut osastoon ”sitten joskus”. Nyt ajatus kuitenkin ajankohtaistui, kun aloitin uudessa työpaikassa synnyinsijoillani. Nykyinen työmatka on turhan pitkä, joten muuttaminen lähemmäs on järkevää. Alueen asuntotajonta ja omat makumieltymykset eivät kuitenkaan kohtaa, joten itse raken(nut)taminen on ainoa vaihtoehto. Uskon, että asunnon ja kodin ero on juuri siinä, onko se vain perustarpeet täyttävä talo vai omat persoonallisemmatkin toiveet toteuttava.
Tosiasiassa mitään pilvilinnaa ei nytkään rakenneta, kun Lotossakin on tähän mennessä ylletty vain 4 oikein -riveihin… lainarahalla siis mennään. Ja koska työni vakinaistetaan vasta ensi keväänä, etenee rakennuspojektikin vielä lähinnä ajatuksen tasolla. Kaikenlaista alustavaa tutkimusta on kyllä jo tehty: Kesällä käytiin asuntomessuilla imemässä ideoita ja postiluukusta on tipahdellut talokirjoja tasaiseen tahtiin. Onpa muutaman edustajankin luona jo käyty. Suurimmat odotukset kohdistuvat tällä hetkellä kuitenkin paikalliseen rakennusfirmaan, jonka suunnittelijan kanssa on käyty jo mittailemassa talon paikkaa varaamallamme tontilla. Aivan – tontti on jo varattu! Pienellä paikkakunnalla hommat toimivat mukavasti. Valinnanvaraa oli, ja lopulta varasimme suurehkon rinnetontin mäntyiseltä mäeltä. Maksun aika koittaa sitten myöhemmin – tai ennemmin, jos joku muu sattuu kiinnostumaan samasta tontista…
Tontin laella on, pienen räjäyttelyn jälkeen, juuri ja juuri tilaa tasamaan talolle. Portaita emme enää kaipaa – tämänhetkisessä rivarikodissa kun saa ravata portaita ylös alas koko ajan. Ja vanhuuskaan ei tule yksin… Talo tulee olemaan siis yksikerroksinen tasamaan talo. Kustannusten kannaltakin järkevin ratkaisu! Pohjaratkaisu on muunnelma erään talokirjan mallista (kuva selityksineen tullee myöhemmin). Lähetän suunnitelman em. rakennusfirman suunnittelijalle, ja sitten vaan odotellaan alustavaa hinta-arviota. Itse emme aio juurikaan osallistua itse rakentamiseen, monestakaan syystä… toivotaan kuitenkin, että saisimme pysyteltyä äärellisessä budjetissa.
(Melkein) 8 kk vanha esikoinen huutaa huomiota vieressä, joten päätän ensimmäisen pitkäksi venähtäneen kirjoitukseni tähän. Tällä kertaa se jopa taitaa päätyä blogiin eikä pimeään bittiavaruuteen! Jatkossa on odotettavissa varmaan lyhyempiäkin ajatelmia. Aika moni rakennusblogi tuntuu muuten olevan sekoitus rakentamista ja lapsenhoitoa! Ehkä tässäkin blogissa ajatus välillä harhailee…
PS. Vaimoni tulee osallistumaan osaltaan tämän blogin kirjoittamiseen. Ainakin hänen kirjoituksissaan näyttäytynee vauvaperheen arki ja aikanaan rakentamisen ja lapsenhoidon yhteensovittamisen kauneus ja kauheus 🙂